sunnuntai 1. marraskuuta 2009

Päätös


En mielelläni palaa ajatuksissani maaliskuuhun, sairaalan sänkyyn ja siihen tyhjyyden tunteeseen, kun en tiennyt, miten jatkaa eteenpäin. En tiedä, mikä sai minut tarttumaan kynään ja piirtämään ensimmäiset kuvat, saati sitten julkaisemaan ne netissä. Kai se oli vain tunne, ajatus siitä, että se voisi olla tie ulos.

En osaa sen paremmin selittää, miksi haluan nyt antaa enemmän aikaa ja tilaa myös kaikelle muulle elämässä ja lopettaa tämän blogin päivittämisen. Ehkä se liittyy siihen, että näiden kuukausien jälkeen tiedän taas, miten jatkaa tätä matkaa - olen valmis yrittämään uudelleen. Tulevaisuus on avoin, toivon parasta.

En osannut koskaan kuvitellakaan, miten paljon bloggailu minulle antaisi. Kiitos teille siitä, että teitte siitä näin hienoa. Kiitos myönteisestä vastaanotosta ja aktiivisesta kommentoinnista! Blogini ei olisi tämä sama blogi ilman teitä ja teidän ääntänne.

Kiitos myös kannustuksesta kirjan julkaisemiseksi. Asia on työn alla ja mietinnässä. Jos kirja julkaistaan, saa sitä ostaa ainakin Simpukka-yhdistyksen kautta.

Tämä sivu on ollut minulle se paikka, jossa olen saanut avoimesti käsitellä surua tyttäreni kuolemasta, kokemiani keskenmenoja ja kaikkia niitä tunteita, joita lapsettomuus minussa herättää. Onneksi elämä on muutakin, ja minä (kuten jokainen lapseton) olen ja tunnen muutakin. Ripaus kaikesta siitä muusta katseltavissa ystäväni satublogissa: http://www.pikku-olavi.blogspot.com/

Lämmin halaus, PNG